IRR-TV

Tutustuimme vuonna 1979 viettäessämme iltaa helsinkiläisellä Tavastia-klubilla. Olin päässyt ylioppilaaksi ja tein toimistotöitä. Seppo opiskeli offsetpainajaksi ammattikoulussa, Salla Kyllönen kertoo.

Välillä vietin puoli vuotta Kanadassa. Seurustelu jatkui, kun palasin Suomeen. Sain työpaikan verotoimistosta. Seppo oli valmistunut ammattikoulusta ja löytänyt koulutuksensa mukaista työtä

Kesken ihan tavallisen elämänmenon äitini kertoi tulleensa uskoon. Halusimme ottaa selvää, mistä on kysymys, ja aloimme käydä hengellisissä kokouksissa. Olennaisin asia, joka meille selvisi, oli se, että Jeesus on tie Jumalan luokse iankaikkiseen elämään.

Sellaisen ilon muistaa

Prosessi kesti parisen vuotta, Seppo Kyllönen kertoo. Välillä kävimme diskoissa, välillä seurakunnissa. Ilmapiiri oli aivan erilainen näissä paikoissa. Toisinaan meille tuli riita, kun join itseni humalaan. Tajusin itsekin, ettei elämä ole oikealla mallilla,  jos ihminen ei pysty hallitsemaan itseään.

Kesällä 1985 huomasimme lehdessä ilmoituksen Vantaalla pidettävästä telttakokouksesta. Päätimme lähteä sinne.

Salla jatkaa, että kokouksessa puhui lähetyssaarnaaja, joka oli ollut pitkään lähetystyössä Japanissa.

Hänen puheensa kosketti minua. Kokouksen lopussa hän pyysi teltan etuosaan niitä ihmisiä, jotka halusivat antaa elämänsä Jeesukselle. En voinut olla menemättä. Muuta vaihtoehtoa ei enää ollut.

Sieltä teltan etuosasta löysi myös Seppo itsensä, vaikka hän empi penkissä jonkin aikaa, ennen kuin nousi paikaltaan.

Meidän puolestamme rukoiltiin ja meille julistettiin meidän kaikki väärät tekomme eli syntimme anteeksi saaduiksi, Salla kertoo. Tunsin, miten taakka lähti harteiltani ja minut valtasi ilo. Sellaisen ilon muistaa vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Seppo lisää, että olimme miettineet asiaa pitkään, ja vihdoin saimme ratkaisun tehdyksi. Olo oli vapaa.

Avioliitto ja uusi ammatti

Uskoontulomme jälkeen päätimme solmia avioliiton, Salla kertoo. Halusimme elää Raamatun ohjaamalla tavalla ja saada liitollemme Jumalan siunauksen. Ravintolaillat jäivät pois, emme tunteneet sellaiseen mitään vetoa. Sen sijaan aloimme käydä seurakunnassa.

Vuonna 1986 syntyi esikoispoikamme ja sen jälkeen tytöt vuonna 1988 ja 1991. Kun töihin paluuni alkoi tulla ajankohtaiseksi, totesin haluavani toimistotöiden tilalle jotain käytännönläheisempää. Suoritin ensiksi perushoitajaopinnot ja sitten sairaanhoitajaopinnot.

Viihdyin hyvin työssäni kotisairaanhoitajana. Tunsin saavani olla avuksi lähimmäisille. Ajan oloon työn rankka tahti alkoi kuitenkin käydä voimille. Uuvuin sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Mitä jatkossa?

Pelkäsin, ettemme tule toimeen Sepon palkalla, jos jäisin pois työstä. Menin kuitenkin niin huonoon kuntoon, että minun oli pakko jäädä sairauslomalle.

Sairauslomalla mietin jatkoa. Sain rohkeutta sanoa itseni irti. Heittäydyin sen varaan, että Jumala pitää meistä huolen. Hän oli uskollinen. Meiltä ei puuttunut mitään.

Vuoden jälkeen aloin tehdä pikkuhiljaa keikkatöitä. Nykyään teen töitä kaksi tai kolme päivää viikossa palvelukodissa. Sillä tahdilla voimia riittää taas muuhunkin kuin työhön.

Koti ja kasvupaikka

Usko yhdistää koko perhettämme. Lapsemmekin ovat tehneet valinnan seurata Jeesusta. Erilaisten vaiheiden kautta he ovat löytäneet oman seurakuntansa.

Seurakunnan merkitys on osoittautunut meille kuluneiden vuosien aikana suureksi. Se on hengellinen koti ja kasvupaikka. Siellä saa raamatunopetusta ja voi mennä tarvitessaan rukouspalveluun rukoiltavaksi. Toisten seurakuntalaisten kanssa vaihdamme ajatuksia.

Ihanteellista on, kun seurakunnassa pystyy tuomaan vapaasti esille paitsi positiivisia myös negatiivisiakin tuntemuksia kuten perheessäkin tehdään.

Monenlaista apua

Elämä olisi voinut mennä toisinkin, Kyllöset pohtivat.

Olemme varmasti säästyneet Jumalan avulla monelta väärältä valinnalta. Olemme saaneet apua vanhemmuuteen, kokeneet selkeää varjelusta ja johdatusta ja oppineemme antamaan ja saamaan anteeksi. Vaikeina aikoina Jumala on vahvistanut ja auttanut meitä.

Tämän päivän kiireisessä ja epävarmassa maailmanajassa toivoisi, että ihmiset alkaisivat etsiä elämäänsä jotain pysyvää. Kunpa mahdollisimman moni löytäisi yhteyden Jumalaan.

Lue koko stoori