Avasin televisioni ja näin ohjelmanne itsemurhasta. Kyyneleet täyttivät silmäni. En saanut katsettani irti ruudusta. Joku sanoi ohjelmassa: "Elä ja anna toisten elää." Nuo yksinkertaiset sanat lävistivät sydämeni. Sieluni on sairas ja elämä on vaikeaa. Yhtäkkiä, ensimmäistä kertaa moniin vuosiin, koin lämpimän valonsäteen. Kuin toivo olisi syttynyt. Kuinka voisimme tavata ja keskustella?
Sydämeni lävistettiin
