Jopa noin kymmenes lapsi saattaa olla erittäin vaikeassa tilanteessa Venäjällä. Viranomaisten vaihtelevien arvioiden mukaan maassa on jopa neljä miljoonaa heitteille jätettyä alaikäistä sosiaaliorpoa. Heidän määränsä on viime vuosina noussut. Samalla Venäjän kokonaislapsiluku on selvästi laskenut.
Osa heitteillä olevista lapsista elää joko väliaikaisesti tai pysyvästi kadulla yöpyen kellareissa, putkitunneleissa, autiotaloissa ja varastoissa. Osa asuu lähes elinkelvottomassa kodissa ilman vanhempiensa huolenpitoa. Vanhemmat ovat alkoholisteja, narkomaaneja tai väkivaltaisia eivätkä välitä lapsistaan.
Kadulla pysyvästi elävien lasten keski-ikä on viimeisen 15 vuoden aikana noussut, mutta heitteillä olevien lasten kokonaismäärä on pikemminkin kasvanut perheiden päihde- ja talousongelmien vuoksi. Yhä useampi lapsi on heitteillä kodissaan.
Katulapset ja -nuoret ovat yleensä päihdeongelmaisia ja heillä on monia sairauksia. Kaduilla on myös toisen polven katulapsia, kun katujen nuorille syntyy vauvoja – joskus seuranaan viemärien rotat.
Kun leipää ja rakkautta ei saa vanhemmilta kotona, kadulla lapset sortuvat usein rikoksiin saadakseen esimerkiksi ruokaa elääkseen. He joutuvat lapsivankiloihin tai suljettuihin erityiskasvatuslaitoksiin. Kymmeniätuhansia lapsia on vuosittain tutkintavankeudessa.
Venäjän viranomaiset pyrkivät ottamaan kadulta pois myös muut alle 14-vuotiaat lapset. He päätyvät internaatteihin ja lastenkoteihin.
Kaduilta poimitut lapset ovat turvassa katuelämän kylmyydeltä ja raakuudelta, mutta myöskään lapsivankiloiden ja kasvatuslaitosten olosuhteissa ei ole kehumista.
IRR-TV:n toiminnanjohtajapariskunta Laura ja Hannu Haukka ovat käyneet useilla vankileireillä syvästi kosketettuina.
– Olemme nähneet todella epämiellyttäviä näkymiä. Lapsilla ei ole kunnon jalkineita vaan rikkinäiset kengät jaloissa hyytävän kylmällä talvellakin. Vaatteet ovat huonokuntoisia. Sterlitamakin vankileirillä lapset olivat olleet ilman alusvaatteita viisi vuotta.
– Muistan erityisesti erään makuusalin, jossa voi tuntea pistävän virtsan hajun. Kun pojat katsovat ulos ikkunasta, he näkevät betonimuurit, piikkilanka-aidan ja aseistetut vartijat, Laura kertoo.
Rakennusten lämmityslaitteet eivät välttämättä toimi. Parakit ovat usein rappeutuneita ja vetoisia. Muutamalla leirillä lapsivangeilla ei ole kunnon patjaa tai tyynyä. Ruuasta puuttuvat monet tärkeät ravintoaineet. Eräällä vankileirillä vessana oli vain ulkoseinän juureen johtava putki sellin seinässä. Hygienia on puutteellinen. Kiusaaminen on yleistä nuorten keskuudessa.
 Kun lapset vapautuvat vankilasta, isä ja äiti eivät ole vastassa, ja yleensä lapset joutuvat takaisin kadulle. Kierre jatkuu.
Suljetuissa erityiskouluissa ja kasvatuslaitoksissa ei ole piikkilanka-aitoja, mutta lasten ja nuorten olot niissä vastaavat vankilaa. Kasvatuslaitokset ovat kenties vielä unohdetumpia kuin lapsivankilat, sillä ne eivät nauti minkäänlaista valtion apua. Oikeusministeriön alaiset lapsivankilat voivat periaatteessa saada osan aikuisten vankiloille osoitetusta tuesta. Sen sijaan kasvatusministeriön alaisten erityiskoulujen pitää pärjätä omillaan.
– Mieleeni ovat jääneet varpaat, jotka paistavat poikien sukista ja tossuista. Suurinta surua tunnen kuitenkin rakkauden puutteen takia. Jos me Kristuksen seuraajat emme osoita rakkautta, kuka tässä maailmassa osoittaa sitä? miettii Hannu.
Ilman sinua jollakin unohdetulla lapsella ei ole ihmistä, joka osoittaisi hänelle aitoa rakkautta. Jumala on antanut IRR-TV:lle mahdollisuuden auttaa lapsia, jotka elävät hyvin yksinkertaisesti ja epäinhimillisissä olosuhteissa.
Hannu kuulee usein kysymyksen, miten on mahdollista, että ihmiset, jotka eivät ole koskaan nähneet näitä lapsia tai edes kuulleet heistä, haluavat huolehtia heistä.
– Olen aina vain vastannut niillä kahdella sanalla, jotka todella merkitsevät jotakin: Jumalan rakkaus!
Kun ihminen kokee Jumalan rakkauden omassa elämässään, hän haluaa jakaa sen toisten kanssa. Jumalan rakkaus saa ihmisen auttamaan lähimmäisiään, joita hän ei ole koskaan nähnyt.
Vankila- ja laitosvierailuilla toistuu viranomaisten sama pyyntö: "Tarvitsemme tällaista apua ja haluamme tehdä kanssanne yhteistyötä!" Esimerkiksi Stavropolskin alueen sivistysministeriö pyysi meitä erityiskouluvierailun johdosta laajentamaan työtä ja luomaan kristillisen sosiaalineuvonnan keskuksen lastenkodeista ja lastenvankiloista vapautuville nuorille. Kaikki tämä kertoo siitä, että seurakuntien pitkäjänteinen työ IRR-TV:n kautta on voittanut viranomaisten luottamuksen.
|
