30-vuotisjuhlavuosi maailman kielille: Jumalan ihmeitä Intiassa ja Nepalissa

Tämä artikkeli on laadittu IRR-TV:n Itäportti -radio-ohjelman pohjalta ennen kesälomia. Tällöin radiostudiossa olivat keskustelemassa toiminnanjohtaja Hannu Haukka, viestintäjohtaja Markku Tenhunen sekä kenttäpastori ja varainhankkija Ari Talja

 

MARKKU: Tervetuloa seuraamme! Tänään puhumme Intiasta ja Nepalista. IRR-TV on toteuttanut näissä maissa monia kaupunkimissioita. Puhumme myös siitä, kuinka tärkeää usko  on lähetystyössä sekä se, että Jumala avaa ovia.

Mutta mennään ensiksi Nepaliin. Ari, mitä muistat Nepalista?

 

ARI: Muistan, kun vuonna 2009 menimme ensimmäistä kertaa Kathmandun laaksoon Kenneth Grönroosin kanssa (myöhemmin Hannukin tuli mukaan).  Paikallisten seurakuntien edustajat sanoivat, että tänne ei voi järjestää mediamissiota. He perustelivat kantaansa sillä, että Nepaliin oli juuri valmisteilla uusi perustuslaki, jonka osalta niin moni eri heimo, etninen tausta ja filosofia kilpailee keskenään. Kuitenkin pastorikokouksessa nousi esille yksi uskonhenkinen pastori, joka sanoi kaiken keskustelun jälkeen: ”Entä jos kuitenkin antaisimme Jumalalle mahdollisuuden.” Lopulta missio Katmandun laaksossa toteutui, josta olemme kiitollisia Jumalalle.

MARKKU: Sen lisäksi, että IRR-TV viettää nyt 30-vuotisjuhlavuotta vähemmistökielien parissa, niin sinulle Hannu, tulee jo 50 vuotta täyteen hengellisessä työssä! Olit 16-vuotias, kun Jumala kutsui sinua. Minkälainen kutsu se oli; mitä tapahtui?

 

HANNU: Synnyin Tampereella, mutta ollessani 3-vuotias, vanhempani muuttivat Kanadaan. 16 -vuotiaana nuorena olin asunut Kanadassa jo 13 vuotta. Jumala kutsui minua aivan selvästi teinivuosina. Tämä kutsu oli niin voimakas ja väkevä, että kaikki myöhäisteini-iän vuodet olivat ikään kuin kyllästetty ajatuksella Jumalasta, josta en päässyt irti. Toki teini-ikään kuului paljon menemistä ja tekemistä. Isolla moottoripyörällä ajeltiin, ja välillä oltiin ihan hengenvaarassa noina vuosina.

Ehkä voimakkain kokemus Jumalan kutsuun liittyen tapahtui Katinalan Raamattuopistolla, Hämeenlinnan liepeillä, kun koin Pyhän Hengen täyteyden. Se oli minulle sellainen kokemus, että tiesin silloin Jumalan ikään kuin sinetöineen suunnitelman minun varalleni. Tarvittiin ainoastaan suostumus siihen, että Jumala voi käyttää minua. Jos olisin ollut Jumala, ja olisin katsonut tätä nuorta miestä silloin, olisin sanonut itsekseni: ”En minä näe tuossa vielä yhtään mitään, mitä pystyy käyttämään!”

Mutta Pyhän Hengen kaste oli niin voimakas kokemus minulle, että pidin sitä kynnyskysymyksenä. Sanoin Jumalalle, että ”Vaikka sinä kutsut minua kokoaikaisesti palvelemaan sinua lähetystyöhön, niin en lähde liikkeelle, ellen koe sitä, mistä on kirjoitettu Apostolien Teoissa”. Pidin tätä kynnyskysymyksenä, että jos Pyhän Hengen täyteys ei toteudu kohdallani, minulla ei ole mitään velvoitetta lähteä. En voi, koska en ole saanut sitä osuutta, jota lähetystyö satavarmasti tulee tarvitsemaan! Jälkeenpäin monien vuosien päästä allekirjoitan yhä sen, että ilman Pyhän Hengen täytetyttä omalla kohdallani lähetystyöstä ei olisi tullut yhtään mitään.

 

 

MARKKU: Minkälainen sinun oma henkilökohtainen kokemuksesi on Pyhän Hengen kasteesta?

 

HANNU: Omalla kohdallani se tapahtui lähes samalla tavalla kuin Apostolien Teoissa. Olin rukoillut, että Jumala pukisi minut sillä voimalla, jolla Hän puki apostolit ja miljoonat muut ihmiset. Sillä samalla voimalla, joka antaa voiman ja rohkeuden olla Hänen todistajansa kaikissa olosuhteissa. Ja  kun olin polvillani raamattuopiston kamarihuoneessa, niin Artturi Kukkula, joka on monille helluntaiherätyksessä varsin tuttu henkilö, oli silloin raamattuopistolla kanssani tuossa rukoushetkessä. Hän pyysi minulle rukouksessa Pyhän Hengen kastetta. Siinä hetkessä alkoi tapahtumaan jotain, jota on vaikea sanoin kuvailla. Täytyin aivan valtavalla ilolla, ja aloin kiittämään Jumalaa. Silloin huomasi, että suomenkieli ei enää riittänyt ylistämiseen, joten aloin puhumaan ihan uusilla kielillä, joita en tuntenut enkä edes tiennyt, mitä ne olivat. Kun myöhemmin olen ollut esimerkiksi Intiassa ja kuunnellut näitä eri kieliä, niin joku kieli on kyllä tuntunut jollain lailla tutulta. Pyhän Hengen kasteen seurauksena juoksin iloa täynnä pois kamarihuoneesta. Kun raamattuopistolla oli iltaa viettämässä muutamia henkilöitä, niin heittäydyin heidän luokseen halaamaan heitä! He vähän ihmettelivät… Sen jälkeen menin ulos, ja olisi tehnyt mieli huutaa koko maailmalle: ”Jumala rakastaa teitä!”

 

MARKKU: Tämä on varmasti ollut sellainen voimavaikutus, joka on kantanut sinua ja Lauraa 50 vuotta. Raamattu puhuu sekä uskosta että teoista, ja jos ajattelemme elämäntyötänne tähän saakka, niin siinä on ollut molempia.

 

HANNU: Kaikki on ollut Jumalan johdatusta – muutot maasta toiseen, uusien kielten ja erilaisten tehtävien opiskelu sekä naimisiinmeno Lauran kanssa. Jumala halusi todella tämän avioliiton toteutuvan, vaikka todennäköisyydet sille olivat lähes olemattomat (Neuvostoliitto, Kanada, supervallat ja kylmä sota).

 

MARKKU: Ari, sinä olet saanut lentää Hannun kanssa Intiaan ja muihinkin maihin. Äsken viittasit tähän pastoriin, jolla oli uskoa ja siitä syntyi sitten tekoja Nepalissa. Nyt kun kuuntelet Hannun tarinaa, niin mitä se nostaa mieleesi?

 

ARI: On se koskettavaa. Kun olen seurannut Hannun elämää ja lukenut hänen elämänkertakirjaansa, niin kyllähän Pyhän Hengen täyteys on vaikuttanut paljon Jumalan tekoja aina maailman ääriin saakka. Jumalan unelma Hannun kohdalla on varmasti suurelta osin toteutunut, mutta varmasti on vielä asioita, joita Hannu odottaa tapahtuvan. On ollut ilo seurata vierestä kymmenen vuoden ajan, olla mukanakin näillä matkoilla ja nähdä uskon tekoja, miten lähetystyö etenee uskon kautta. Meillä ei ole valmiita malleja, suunnitelmia tai vuosibudjettia vaan rahoitus ja asiat järjestyvät Jumalan maailmasta käsin ihan toisella tavalla.

 

MARKKU: Jumala avasi ovet Neuvostoliiton lisäksi myös muihin maihin, ja nyt siirrytäänkin keskustelemaan Intiasta. Hannu, aloitetaanko Bangaloresta, Chennaista vai Mumbaista?

 

HANNU: Chennaista mainitsen sen verran, että siellä mission puheenjohtajaksi tuli koko Intian helluntaiherätyksen puheenjohtaja, pastori Mohan. Ari sai kunnian puhua hänen seurakunnassaan Chennaissa. Muistan, kuinka piispa Mohan rohkaisi meitä kovasti sanoen, että on ennennäkemätöntä, kuinka tällä tavalla voimme tavoittaa kansaa. Hän sanoi, että suurkokousten aika Intiassa alkaa olemaan ohi, mutta median kautta voidaan tavoittaa vielä suurempia massoja!

 

MARKKU: Muistatko Ari, mistä saarnasit?

 

ARI: En muista. Yhden kerran kävin yhdessä Hannun kanssa Chennaissa. Tapasimme silloin seurakuntien johtajia, ja kävimme katolisen piispan luona kertomassa missio- mahdollisuudesta. Hän kertoi, että hänen kirkkonsa alle on haudattuna Raamatun apostoli Tuomaan luut. Hän ei lähtenyt suoraan missioon mukaan, mutta hän siunasi sitä. Samalla matkalla minulle tuli suru-uutinen Suomesta, kun oma veljeni oli nukkunut pois. Joten viimeiset muistikuvat niiltä päiviltä ovat himmeämpiä. Muistan kuitenkin ne hyvät vaiheet ja erään lähetystyöntekijän sieltä, (oikeastaan hän oli vanha intialainen pastori) joka sanoi Toimi Yrjölän tulleen aikoinaan laivoineen samalle alueelle. Suomalaiset olivat silloinkin siis mukana lähetysnäyn viemisessä Chennaihin, ja nyt tulimme uudestaan. Tämä pastori siunasi kaikin voimin meitä: mies oli varmaan jo lähemmäs 90-vuotias.

 

HANNU: Täytyy mainita, että Arin äsken mainitsema katolisen kirkon piispa oli itse paavin sisäpiiristä. Hän edusti koko Intiaa. Chennai oli lähetystyömme suhteen ensimmäinen kaupunki Intiassa, siis maassa, jossa on yli miljardi ihmistä. Nepalissa toki oli juuri ollut menestyksekäs kaupunkimissio, jonka Jumala siunasi. Kun olimme tulossa Intiaan, niin täytyy sanoa, että jos olisimme menneet ihmisjärjen avulla, niin olisi todella hirvittänyt. Jumala kuitenkin johdatti Chennaihin ja pääsimme orientoitumaan siihen, mitä hindulaisessa supervallassa tapahtuu, ja millä tavalla voitaisiin järjestää tällaisia mediamissioita. Chennaissa 70 000-80 000 henkilöä otti yhteyttä missiokeskukseen mission aikana, ja se rohkaisi meitä. Tuli sellainen usko ja rohkeus, joka antoi hyvät eväät mennä myös muihin kaupunkeihin Intiassa. Meillä oli silloin tähtäimessä Mumbai, joka on Intian suurimpia kaupunkeja. Ja sekin toteutui.

 

MARKKU: Näin on. Ja siellä tapahtui mielenkiintoisia asioita. Ari, mitä haluat nostaa esille Mumbaista?

 

ARI: Tulee mieleen mission vapaaehtoisille järjestetty jättimäinen koulutustilaisuus. En ole ikinä eläissäni järjestänyt niin monelle seurakunnan vapaaehtoiselle koulutusta yhdellä kertaa kuin Mumbaissa yhdesä Hannun kanssa. Osallistujia taisi olla 15 000. Tapahtumapaikka koostui valtavasta hallista, jonne ihmisiä ohjattiin sisään. Missiokirjakuriireita ja puhelinvastaajia koulutettiin siellä pari peräkkäistä päivää. Muistan intialaisten innon ja halun palvella Jumalaa. Lähes 1700 seurakuntaa olivat mukana Mumbain missiossa tavoittamassa evankeliumin sanomalla 22 miljoonan asukkaan kaupunkia. Median osuus mission tehon osalta on valtava. Perinteisillä keinoilla ei voi tavoittaa näin suurta joukkoa ihmisiä. Se oli Jumalan avaama erityinen mahdollisuus.

 

HANNU: Itse muistan, kuinka rukoilin, että voisimme nähdä Jumalan kirkkauden Mumbain yllä. Että ihmiset saisivat nähdä ja kuulla evankeliumin sanoman selkeästi! Rukoilin sitä päivästä toiseen, aina kun siellä tehtiin töitä ja pidettiin palavereita, järjestettiin asioita, koulutettiin vapaaehtoisia ja neuvoteltiin mediasopimuksia sekä valmisteltiin mediasisältöjä… Aina sama rukous oli läsnä.

 

Ja niin todella tapahtui: meille avautui sellaisia ovia, joita hindulaisessa supervallassa ei helpolla avaudu. Yksi sellainen ihme oli, kun Mumbain rautateiden johtajat kävivät meidän puheillamme ja kertoivat meille vision siitä, miten voidaan tavoittaa tämän kaupungin miljoonia ihmisiä. He kertoivat, että 9 miljoonaa ihmistä junailee joka ikinen päivä töihin Mumbaissa. Kun nämä ihmiset ovat junissa, niin he ovat pakotettuja olemaan siinä tilassa silloin. He kehottivat meitä laittamaan missiomainoksia juniin, jotta saisimme näkyvyyttä ja kontakteja!

 

MARKKU: Minulla oli myös mahdollisuus nähdä missiomainoksilla varustettu juna, se oli hieno.

Hannu, olet halunnut tehdä tämän ohjelmasarjan 30-vuotisjuhlan kunniaksi myös siksi, että se rohkaisisi Suomen kristittyjä.

 

HANNU: Juuri niin. Mikään kaupunkimissio, joita on ollut yhteensä 108, ei olisi toteutunut ilman uskon asennetta. Kun Jumala lähettää meidät elonkorjuuseen tässä sukupolvessa, niin hän lähettää meidät ihmisvoimin tarkasteltuna todella ylimitoitettuihin olosuhteisiin. Jumalalla on avaimet resursseihin, joista ihmiset eivät tiedä etukäteen. Nuo resurssit on tarkoitettu taivaallisiin missioihin. Tätä riemua olemme saaneet kokea toistamiseen kaupungista toiseen.

ARI: Tulee mieleen Mumbaista slummikokous, jossa 10 000 ihmistä oli pakkautunut suurelle kentälle, köyhään slummiin ja sinäkin olit siellä Markku mukana näkemässä kuinka tunnettu Bollywood-tähti Johnny Lever julisti evankeliumia ja kertoi muutostarinansa. En ole ikinä nähnyt muualla, että yhdessä tilaisuudessa 3000 ihmistä haluaa antaa elämänsä Jeesukselle samalla kertaa. Ihmiset, joiden otsalla oli kastimerkki tai päässä muslimihuivi tulivat tilaisuuden etuosaan antamaan elämäänsä Jeesukselle. Monista ajettiin pahoja henkiä ulos. Rukouspalvelussa ihmisten kasvoilta loistanut vapaus, ilo ja riemu olivat minulle itselleni kuin suuri palkanmaksupäivä.

Kun median voiman yhdistää mission erityitilaisuuksiin, niin mission teho on valtava.

 

HANNU:  ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”. Tarvitaan selkeää ja yksinkertaista uskoa, josta Jeesus puhui opetuslapsillensa monta kertaa. Jumala palkitsee uskonaskeleemme.

 

MARKKU:  Millä tavalla Nepal ja Intia eroavat toisistaan missioiden suhteen?

 

ARI: No itselläni tulee Nepalista mieleen se äärimmäinen köyhyys. On sitä Intiassakin, mutta mm. Nepalin pääkaupungissa oli suuria sähkökatkoja mission aikana. Se teki omat rajoitteet koko missiolle. Sitten oli hyvin paljon monenlaista vastoinkäymistä ja haastetta. Intiassa oli ehkäpä kuitenkin yksimielisempi ja uskonhenkisempi lähtötilanne mission toteuttamiselle. Jumala kuitenkin vaikutti myös Nepalissa pastorikuntaan niin, että missio toteutui.

 

HANNU: Jos vertaa Mumbaihin, niin Nepal oli ”kiva pikkupaketti ”jos puhutaan mittasuhteista. Kaikki tuntui olevan kompaktimpaa. Jos ajatellaan Mumbaita, niin yhtäkkiä joudumme tekemään yhteistyötä 1700 seurakunnan kanssa. Mittasuhteet olivat niin suuret, että ajattelin homman olevan ylimitoitettua meille.  Sitä se todella olikin. Kuitenkin saimme rohkaistua, kun näimme Jumalan auttavan meitä kokoamaan kaikki tarvittavat palikat järjestykseen. Mumbaista kerron vielä, että suurimpien päivälehtien otsikot kertoivat: ”Mahdollisuus Muutokseen valloitti Mumbain myrskyn lailla!”. Kun Hindulaisessa supervallassa päälehdet otsikoivat tällä tavalla, niin se oli heidän tunnustuksensa siitä, mitä oli tapahtunut.

 

MARKKU: Näin kyseisen lehden ja sen otsikon. Se oli huikea. 50 vuotta hengellisessä työssä. Se ei ole sinun kohdallasi ollut edes 40-vuoden kohdalta erämaata. Vai onko ollut erämaa-kokemuksia?

 

HANNU: Eihän elämä ole pelkästään ”hallelujaa”. On myöskin vastoinkäymisiä. Mutta esimerkiksi näissä Radio Dein ohjelmissa tai lehdissämme emme painota vastoinkäymisiämme. Haluamme korostaa ja korottaa Jumalaa sekä tiedottaa Hänen hyvistä teoistaan. Mutta sellainen ajatus ei ole realismia, että Jumala tekisi kaiken ilman minkäänlaista vaivaa tai vastoinkäymistä meille. Kristityn elämäkään ei ole sellaista.

 

Silloin kun on tullut vaikeuksia, vastoinkäymisiä ja erämaataipaleita, siellä Jumala kulkee meidän kanssamme. Niin kuin Daavid sanoo Psalmissaan 23: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä siellä Sinä olet minun kanssani”.

 

Sanna Kuipers ja Ari Talja

P.S. Voit tukea IRR-TV:n maailmanlaajuisen medialähetystyön suurinta tarvetta mahdollisuuksiesi viitteellä 8484 tästä linkistä.