Ajatuksia Joulun viettoomme

Matteus evankeliumissaan kertoo, kuinka enkeli tuo Joosefille viestin: “Älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.”
Profeetta Jesaja oli ennustanut: “Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. (Matt. 1:21,23)
Joulun sanoma on lohdun ja toivon sanoma. Jumala on kanssamme. Hän on lähellä. Hän on puolellamme. Hän tahtoo olla meissä. Ihminen voi unohtaa Jumalan, mutta Jumala ei koskaan unohda ihmistä. Me olemme aina hänen mielessään. Jumala ymmärtää meitä.

Aikataulut, jonot, pakomatkat
Jouluyön tapahtumat paljastavat, että Jumala tietää, mitä tarkoittavat aika, aikataulut, jonot, pettymykset, pakomatkat, vainot. Hän koki kaiken tämän ensimmäisenä jouluna.
Lukiessamme jouluevankeliumia voisi kuvitella, että jouluyön tapahtumista puuttui suunnitelma. Esimerkiksi Rooman keisari Augustuksen toimeksianto yllättää. Koko maailma oli pantava verolle. Samaan aikaan pienessä Galilean kylässä 4000 kilometrin päässä Roomasta Maria on kokenut yllätyksellisen raskauden ja lapsen synnytys on lähellä. Aika on sopimaton mutta Joosef ja Maria joutuvat lähtemään matkaan esi-isänsä Daavidin kaupunkiin. Maria on pyöreä kuin rantapallo. Matka tehdään aasin selässä.

Kaaostako?
Betlehemissä majapaikkaa ei löydy. Hotelli on täynnä viimeistä nurkkaa myöten. Hetki on myöhäinen. Koko tapahtuma vaikuttaa painajaiselta. Mariakaan ei kuvitellut, että hän joutuu synnyttämään lapsen näissä olosuhteissa.
Maria ja Josef ovat kaukana kotoa. Pian syntyvä Jumalan poika on vielä kauempana Isästään…
Raamattu kertoo, että sinä yönä pimeään maailmaamme syntyi Vapahtaja!
Ja Maria ”synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen” (Luuk. 2:7)
Ihminen ei ollut jouluyön tapahtumien arkkitehti. Suunnittelijana oli Jumala.

Jouluyö? Virhe vai viesti?
Jumala katsoi hyväksi, että Hänen Poikansa syntyy talliin uneliaiden lampaiden keskelle, kynttilän valossa, nuoren puusepän valvovan silmän alla. Hovikätilöt olivat palatseissa. Talleissa oli muita.
Kaaos ei estänyt Jumalan Pojan syntymistä maailmaamme, eivätkä elämämme kaaokset tänäänkään estä Hänen tuloaan meidän elämäämme.
Elämä saattaa muistuttaa karua eläintallia. Siellä on hajua, lemua, epäsiistiä. Omassa tallissamme ympärillämme olevat ihmiset muistuttavat “tallin asukkaita”.
Jesuksen syntymäyö ei ollut sitä, mitä Maria oli suunnitellut. Kotoiset olosuhteet olivat kaukana, ei ollut sukulaisia, ei tätejä, ei ystäviä auttamassa.
Lapsen syntymä oli huikeasti suurempi tapahtuma kuin Maria olisi koskaan voinut kuvitella.
Jouluyö siis ei ollut suunnittelematon kaaos eikä “virhe” vaan taivaallinen “viesti.” Jumala on meidän kanssamme ihmisläheisesti!

”Hotelli oli täynnä”
Raamattu ei kerro majatalon isännän nimeä. Tiedämme miehestä ainoastaan sen, että hän ei päästänyt nuortaparia majataloonsa.
Verollepano oli muuttanut rauhallisen pikkukylän ruuhkaiseksi muukalaisilla viliseväksi pienkaupungiksi.
Jos kukaan niin majatalon isäntä osasi olla kiitollinen keisarillisesta verollepanosta. Majatalon isännälle se oli tuottavinta aikaa koskaan. Jokainen vuodepaikka oli varattu ja lisävuoteita kannettiin käytävälle. Tupa oli täynnä.
Mutta kysymys jää kaivelemaan – eikö sittenkään ollut sijaa majatalossa yhdeksän kuukautta raskaana olevalle nuorelle äidille?

Olisiko ollut toinen syy?
Oliko kenties sittenkin toinen syy tyrmäävälle vastaanotolle? Koputus majatalon oveen saattoi kuulua, kun viimeinenkin kynttilä oli sammutettu ja viimeisten vieraiden astiat oli pesty ja enää hiilet hehkuivat tulisijassa. Vierasväen hiljainen kuorsaus saattoi kantautua ovelle asti. Isäntäkin oli jo yöpuvussa ja tirkisteli oviluukusta pimeyteen… “Liian myöhään!” kuului kuittaus. ”Kaikki nukkuvat. Jos olisitte tulleet aikaisemmin, kenties olisi ollut tilaa.”
Toisaalta, ehkä synnyttävästä äidistä olisi muodostunut ongelma. Maria saattaisi vaikeroida ja herättää muut asukkaat. Vastasyntynyt lapsi saattaisi äänekkäästi itkeä… Hotellihan ei ole synnytyslaitos.
Mutta ehkä jos Maria olisi ollutkin “kuningatar Maria” ja Joosef olisi ollut “kuningas Joosef” ja jos he olisivat saapuneet kamelikaravaanissa palvelijoiden kera, kenties isännän vastaus olisi ollut toinen.
Jos nuoripari olisi poikennut tavallisuudesta, ehkä myös majatalon isännän reaktio olisi poikennut tavallisuudesta!
Mutta kun majatalon pihalla ei soinut pasuuna, eivätkä laulaneet enkelit. Ei näkynyt viestinkantaja Hermestä.

Tilaisuus lipsahti käsistä
Kuului ainoastaan hiljainen koputus. Niin…ainoastaan koputus ovella. Tavallisia ihmisiä. Myöhäinen hetki. Täyteen buukattu majatalo.
Ovi jäi avaamatta. Majatalon isäntä menetti tilaisuutensa olla mukana suuressa. Samoin käy monille vielä tänään. Ovi jää avaamatta. He päästävät Jeesuksen syntymän ohi. Ei ole tilaa eikä aikaa Jeesukselle.
Majatalon isännästä jäi maininta historian kirjoihin: “ei ollut sijaa majatalossa…”
Edelleen joillekin joulu on liikkeen kiireisin ja tuottoisin aika. Toisille se oman mukavuuden, oman itsensä juhlistamisen hetki. Toisille se on jotain muuta.
Löytyykö Jumalalla paikka minun kaltaistani varten? Betlehemistä kantautuu vastaus. Jouluyö on todistus Jumalan periksiantamattomasta rakkaudesta sinua ja minua kohtaan.

Hyvää joulua…
Joulu todistaa, että ääretön lahja voi tulla käärittynä halpaan pakettiin.
Kukapa olisi arvannut, että Jumala tulisi luoksemme Betlehemin seimen kautta? Silti tapa, jolla Hän tuli, on erottamaton osa jouluyön tapahtumaa.
Hän, joka oli luonut kaiken, riisuutui kaikesta yliluonnollisesta. Hän suostui tulemaan pieneksi. Hän teki itsensä riippuvaiseksi keuhkoista, ruokatorvesta, jaloista, käsistä. Hän koki nälkää ja janoa. Varttui samalla tavalla kuin me. Hän koki lapsuuden ja murrosiän. Hän joutui opettelemaan kävelyn, seisomisen, kasvojenpesun, pukeutumaan itsenäisesti. Hänen lihaksensa vahvistuivat käytössä. Hänen äänensä värisi murrosiässä. Hän oli aidosti ihminen.
Tänäkin jouluna monet kyselevät, miksi tällainen hässäkkä yhdestä seimenlapsesta? Kuka hän oli? Mitä tekemistä hänellä on “minun jouluni” kanssa?
Jouluyö tarjoaa vastaukset. Jumala tietää, mitä on olla ihminen! Hän oli silloin siellä. Hän on myös täällä. Betlehemin kautta meillä on tieto Jumalasta, joka rakastaa luotuansa hillittömästi.
Se, mikä sai alkunsa Betlehemissä, sai täyttymyksensä ristillä. Seimenlapsesta tuli Kuningas ristillä. Betlehemin kautta meillä on Vapahtaja taivaassa.
Vielä pitkään sen jälkeen, kun jouluvieraat ovat lähteneet, joululaulut vaienneet ja valot sammuneet, nämä lupaukset kestävät yhä.
“Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Tässä on joulun sanoma pähkinänkuoressa.