Blogi

17.9.2019

KESTÄVÄT LUPAUKSET…

Joitakin päiviä sitten luin ajatuksia Jumalan lupauksista.

Raamatun sankarit rakensivat elämänsä Jumalan lupausten varaan. Joukossa on hallitsijoita, palvelijoita, opettajia, lääkäreitä, miehiä, naisia, avioituneita ja yksin eläviä. He olivat erilaisia mutta heidät yhdisti yksi asia: Jumalan lupaukset.

Koska Jumala oli antanut lupauksen, Nooa uskoi sateeseen ennen kuin sanaa oli edes keksitty.

Aabraham lähti hyvästä kodista kohti maata, mitä hän ei ollut koskaan nähnyt. Koska Jumala oli lupauksen antaja, Joosua johdatti 2 miljoonaa israelilaista vihollisen maalle ja kukisti kaupunkia ja valtakuntia. Jumalan lupauksiin luottaen Daavid kaatoi Israelin armeijaa uhmanneen jättiläisen. Pietari nousi uuteen elämään petettyään mestarinsa ja Paavali sai armon, jonka puolesta hän oli valmis antamaan henkensä.

Raamatussa Jumalan lupauksia on laskettu olevan 7 487.

Alkaneelle syksylle poimin lupausten joukosta seuraavan:

”Ole luja ja rohkea. Älä pelkää äläkä arkaile, sillä Herra sinun Jumalasi on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin.” Joos.1:9. Jumalan lupaukset ovat sinetöity: ”Taivas ja maa katoavat, mutta Minun sanani eivät koskaan katoa” Luuk. 21:33.

Lupausten lunastaja

Jumala ei ole ainoastaan lupausten antaja, vaan Hän on myös kaikkien lupaustensa lunastaja. Poikkeusta ei ole.

Jumalan antamat lupaukset ovat kuin kalliovuorten männyt: runsaat, lujat ja ikivihreät. Jumalan lupaukset eivät raukea, sillä Jumala on muuttumaton (Mal. 3:16). Hän on kuka Hän on!

Jumalaa ei päästä yllättämään. Hän ei muuttele suuntaa kesken matkan. Hän ei ole mielialojen vietävänä. Jumala on väkevä. Se, minkä Hän lupaa, sen Hän myös täyttää.

Jumala ei koskaan lupaa liikoja, eikä Hänessä ole pettämisen varjoa (Jaak. 1:17). Jumala ei valehtele.

Kivi ei ui. Virtahepo ei lennä. Perhonen ei syö pastaa. Ihminen ei nuku pilven reunalla. Jumala ei valehtele (Tiit. 1:2).

Liioittelu, manipulointi, narraaminen, imartelu ei kuuluu Jumalan olemukseen. Raamattu vakuuttaa, että Jumala ei riko lupauksiaan! Hänen lupauksiinsa voi luottaa elämän kaikissa vaiheissa! Hänen lupauksensa ovat horjumattomat (Hepr. 6:18).

Miljoonan taalan kysymys

Miljoonan taalan kysymys ei kuulu, pitääkö Jumala lupauksensa. Sen sijaan suuri kysymys on, perustammeko elämämme Jumalan lupauksien varaan, kuten tekivät Raamatun miehet ja naiset? Näin tehden elämämme perusta ei koskaan horju, myös elämän myrskyissä, yhtä hyvin aurinkoisina päiviä kuin sadepäivinä.

Mieleeni nousee vanhan hengellisin laulun sanat: ”Min lupaapi Herra, Hän täyttävi sen, Ei sanansa pettää voi koskaan…Ain Herramme sana on horjumaton, on vahvempi taivasta, maata. Jos uskon mä vaan, niin kokea saan: Ei koskaan mua pettää Hän saata.”


16.5.2019

”KOVIEN KOLHUJEN YLIOPISTO”

Kestovoimaa elämän arkeen

Hyvä lähetystyömme ystävä,
kiitos uskollisesta mukanaolostasi, esirukouksista ja tuesta. Rukouksemme on, että viestimme on kestovoiman ja rohkaisun lähde elämän arjessa.
Sinua siunaten,
Hannu Haukka

Oppilas: Joosef
Suku: Jaakob (isä); Iisak (isoisä); Aabraham (isoisoisä)
Tiedekunta: Tohtoritutkinto KOVIEN KOLHUJEN Yliopistossa
Loppututkinnon nimi: Maailmanlaajuinen nälänhätä, pelastus r.y.
Virkaan valmistunut: Toimitusjohtaja

On vaikeata kuvitella, miten Joosef saattoi kukoistaa epäinhimillisten vastoinkäymisten edessä. Mikä oli miehen salaisuus? Vastaus löytyy Joosefin elämästä. Kului kaksikymmentä vuotta ja tarinan päähahmojen roolit olivat vaihtuneet. Joosef oli vahvistunut ja hänen veljensä olivat heikentyneet. Joosefin veljet pelkäsivät, että oli koittanut hetki, jolloin Joosef tasoittaa tilit ja syöksee heidät omatekoiseen kaivoonsa. Mutta näin ei käynyt.

Joosef sai kestovoiman selviytyä. Joosefin vastaus veljilleen paljastaa, mistä oli kyse:

”Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa.” (1. Moos. 50:20)

Jumalan käsissä suunniteltu paha muuttuu ajan mittaan siunaukseksi!

Joosef kiinnitti sydämensä tähän lupaukseen ja piti siitä visusti kiinni. Tarinassa pahuus kuvataan yksityiskohtaisesti säästämättä lukijaa. Veritahrat ja kyyneleet kuuluvat tarinaan. Joosefin sydäntä hangattiin verille vääryyden ja petoksen kiviä vastaan. Mutta yhä uudelleen Jumala muutti kivun siunaukseksi. Verinen takki muuttui pääministerin viitaksi. Kaivo muuttui palatsiksi. Rikkimennyt perhesuhde eheytyi iltaansa kohti. Toimet, joiden tarkoituksena oli tuhota Jumalan palvelija, muuttuivat askel askeleelta Joosefin siunaukseksi.

“Tarkoititte minua vastaan pahaa”

Joosef käyttää heprealaista verbiä, joka muistuttaa sanaa “kutoa”. ”Te kudoitte pahaa”, hän sanoi, ”mutta Jumala muutti kutomisenne siunaukseksi”. Jumala on ”Mestarikutoja”. Hän venyttää langan, sommittelee värit, yhdistää rosoiset langanpätkät sametinkiiltäviin – kärsimykset ja ilot ovat osa kutomisvaihetta. Mikään ei putoa väliin huomaamatta. Kuninkaat, hirmuvaltiaat, sääilmiöt ja hiukkaset ovat alamaiset Hänelle. Hän liikuttaa sukkulaa edestakaisin itsekunkin elämämme kankaalla sukupolvesta sukupolveen, kunnes Hänen mestariteoksensa nousee esiin.


IRR-TV:n toiminnanjohtaja
Hannu Haukka