Jeesus, Augustus ja “jouluvero”

Vähän ennen ensimmäistä joulua ”keisari Augustukselta kävi käsky, että koko maailma oli verolle pantava. Ja tämä verolle pano oli ensimmäinen…” (Luuk. 2:1–2)

Augustus oli valloittaja. Hänen valtakuntansa ylettyi Pohjois-Englannista Afrikkaan ja Euroopasta Aasiaan. Pinta-alaltaan imperiumi oli suurempi kuin tämän päivän Yhdysvallat. Kenties kukaan ennen häntä ei ollut hallinnut yhtä suurta valtakuntaa, yhtä pitkään ja yhtä kovalla kädellä. Hän oli kuningas, joka hallitsi kuninkaita. Hän oli hallitsijoiden hallitsija.

Maailmanlaajuinen verouudistus

Historioitsijat kertovat, että Augustuksella oli 500 000 sotilaan armeija, jonka ruokkiminen vaati paljon rahaa. Keisari oli älykäs mies ja eräänä päivänä hän keksi tavan rahoittaa valtavan armeijansa ylläpito. Augustukselta kävi käsky, että koko maailma oli verolle pantava. Rooman valtakunnassa eikä koko maailmassa ollut koskaan ollut vastaavaa verollepanoa. Ainoastaan sormeaan nostamalla ja sanallaan keisari sai koko maailman liikkeelle toteuttamaan uutta verojärjestelmäänsä.

Luukas kuvailee tätä ilmiötä. Roomassa keisari nostaa sormensa, ja 2 200 kilometrin päässä tuntemattomassa maakunnassa köyhä pariskunta lähtee vaaralliselle matkalle erään kaikkivaltiaan keisarin päähänpiston ansiosta.

Lopputulos oli huomionarvoinen. Pieni lapsi syntyy lähes tuntemattomassa kylässä, Betlehemissä, joka – kuin sattumalta – mainitaan muinaisissa heprealaisissa profeetallisissa kirjoituksissa. Profetiat kertoivat, että Messias oli syntyvä Betlehemissä.

Miksi näin tapahtui?

Jos kysyisimme itse Augustukselta, hän väittäisi, että se oli hänen juttunsa. Keisari käski ja keisaria toteltiin. Lääkäri Luukas on eri mieltä. Kenen tahtoa tässä toteltiin? Kuka oli Hän, joka todellisuudessa käskytti keisareita ja hallitsi hallitsijoita?

Luukkaan evankeliumin joulutarina on tarina kahdesta kaupungista, Roomasta ja Betlehemistä, ja kahdesta kuninkaasta, Augustuksesta ja Jeesuksesta. Rooma edusti toisenlaista valtakuntaa. Siellä oli ruhtinaita, valtaistuimia, vaurautta ja loistoa. Roomassa virtasi raha. Siellä oli sotilaita, palatseja, arvonimiä ja titteleitä. Betlehem sen sijaan edusti hevostalleja, aaseja, paimenia ja seimiä.

Enkelit eivät laulaneet Roomassa

Mutta enkelit eivät laulaneet Roomassa. He lauloivat Betlehemissä.

Jumalan sanassa sanotaan, että ensimmäiset tulevat viimeiseksi. Keisari piti huolen siitä, että valtaistuin sijaitsi Roomassa ja ettei se koskaan horjuisi. Todellinen valtakunnan hallitsija makasi kuitenkin seimessä Betlehemissä.

Kautta aikojen tähän päivään asti seimen lapsi on hallinnut lukemattomien miljoonien sydämissä, elämissä, rukoushuoneissa ja kirkoissa kaikilla mantereilla ja kaikissa maissa, ilman sotavoimaa ja armeijaa.

Joulun sanoma

Ihminen on taipuvainen ajattelemaan, että kun kaikki menee hyvin, silloin hän hallitsee elämää, sen tapahtumia, sisältöä ja laatua. Todellisuus on kuitenkin toisen näköinen. Me synnymme erään ”Toisen” valtakuntaan. Elämä on lahja, jota emme ole valinneet itse. Elämä riippuu ohuesta langanpätkästä, jota emme ole kutoneet ja jota emme kykene ylläpitämään. Sanassa sanotaan: ”Ihminen kaavailee monenlaista, mutta kaikki käy Herran tahdon mukaan.” (San. 19:21)

Joulu löytää todellisen merkityksensä silloin, kun luovumme ”yksinvaltias-ajatuksesta” omassa elämässämme. Raamattu kuvaa tätä luopumista antautumiseksi. Se merkitsee, että hyväksymme todellisuuden, sen, että olemme syntisiä ja tarvitsemme Hallitsijaa, Pelastajaa, joka vapauttaa meidät turmeluksen vallasta ja synnillisen lihamme orjanomaisesta tottelemisesta. Me kruunaamme tämän ”Toisen” elämämme Herraksi.

Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että Hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joulun sanoma on sanoma Luojasta, joka tuli maailmaan sinun ja minun tähden.

IRR-TV:n hallituksen ja henkilökunnan puolesta toivotan sinulle siunausrikasta joulua ja Jumalan hyvyydellä höystettyä uutta vuotta 2019.

Hannu Haukka
IRR-TV:n toiminnanjohtaja